13. marraskuuta 2014

Pähkinäsuklaapiirakka


 Parhaat jutut syntyvät joskus vahingossa ja niin kävi tämänkin piirakan (vai kakun?) kohdalla. Aloin illalla miettiä, mihin tuhlata vaniljajogurtin jämät purkista ja hetken mietittyäni tuli mieleeni kuinka kaverini oli joskus mokkapaloja tehdessään heittänyt sekaan vanukaspurkin, lopputuloksen ollen loistava. Niinpä ajattelin tehdä puolikkaan suklaapiirakan. Koska oli myöhäinen ilta ja halusin saada piirakan nopeasti valmiiksi, en halunnut ottaa vatkainta esille, joten päädyin vähän samantyyliseeen valmistustapaan kuin kinderpiirakassa. Siinä iltapöpperössäni unohdin happaman maitotuotteen (käytin paksua lisäaineetonta vaniljajogurttia) takia käyttää leivinjauheen rinnalla myös ruokasoodaa. Onneksi! Tästä piirakasta tuli niin hyvää ja ruokasooda olisi saattanut kohottaa pohjaa siten, ettei se olisi enää samanlainen. Itse asiassa minulla odottaa vielä julkaistavana synttäritarjoilujakin, mutta tämä piti saada tänne blogiin heti, sillä niin mainiota tämä oli ja upposi hetkessä muutaman ihmisen suuhun... 



Tämä piirakka oli vähän kuin miedon suklaanystävän mutakakku. Rakenne oli pohjassa kostea ja melko tiivis ja maku pehmeän suklainen sekä maukas. Päällisen pehmeä ilmava pähkinäsuklaavaahto antoi ihanan lisämaun ja mukavan rakennemuutoksen pohjaan verrattuna. Pohjaan olisi näin jälkikäteen mietittynä voinut heitellä myös pähkinöitä tuomaan suutuntumaa, mutta melko täydellistä tämä oli kyllä ilmankin.


Pähkinäsuklaapiirakka

Pohja

1 dl maitoa
100 g margariinia
2 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 dl paksua vaniljajogurttia
 2 munaa

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Laita maito, margariini ja sokeri kattilaan ja kuumenna kokoajan pohjaa myöten hämmennellen. Kun seos on kuumennut ja margariini sekä sokeri sulaneet, nosta kattila pois liedeltä jäähtymään.  Sekoita kuivat aineet yhdessä kulhossa sekaisin, siivilöi halutessasi (en jaksanut tätäkään tehdä, eikä vaikuttanut lopputulokseen) ja kaada maitoseokseen. Sekoita nopeasti sekaisin, lisää jogurtti ja anna jäähtyä vielä hetken aikaa jos seos on kovin kuumaa. Kun taikina on noin kädenlämpöistä, sekoita munat joukkoon yksi kerrallaan. Kaada taikina irtopohjavuokaan ja paista uunin keskitasolla (ylä- ja alalämmöllä) n. 20 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla, jäähdytä loppuun jääkaapissa ja koristele vasta kylmänä.

Päällinen

1,5 dl vispikermaa
0,5dl pähkinäsuklaalevitettä

Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää vatkauksen loppuvaiheessa pähkinäsuklaalevite ja sekoita hyvin. Levitä jäähtyneen pohjan päälle ja koristele halutessasi suklaalevitteellä sekä hasselpähkinärouheella.

Lopuksi kuva vielä kokonaisesta kakusta :)


4 kommenttia:

  1. Oijjoi, nam, mums, mmm! Ihana!

    PS. Pakko kysyä tuosta kuvausvalosta. Kuvaatko sisällä? Minkälainen valo sulla on käytössä? Itse olen tuskastunut sisäkuvaamiseen, en saa kuvista millään hyvän näköisiä, tai siis värisävy on ihan pielessä ja salamalla vasta kamalia kuvia tuleekin. Olenkin säästänyt kuvaamisen viikonloppuihin, mutta välillä (=koko ajan ;) ) tekisi mieli leipoa viikollakin, jolloin mahdollisuutta luonnon valoon ei ole.. Tekisi mieli rakentaa sisästudio, jos vain osaisi. Ja sen pitäisi olla tosi nopeasti pystytettävissä, että lapset ei ehdi kaataa teelmystä :) Kattelin, että sulla on aika kivannäköinen "takavalo" noissa kuvissa, jos vain viitsit antaa vähän vinkkejä.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suklaapossu!

      Hih, enpä olisi uskonut että kysyt minulta kuvausvinkkejä. Itse olen ihaillut sinun upeita ja värikkäitä kuviasi... Kuvaan kyllä sisällä ja itse olen tuskastellut ihan saman valoasian kanssa ja haaveillut myös kuvausstudiosta :) Sisällä jos laitan valoja päälle, tulee kuvista kellertäviä ja salamalla värit vääristyy ja tulee heijastuksia. Olenkin pyrkinyt nyt ottamaan kuvat päivänvalon aikaan (nuokin kuvat on otettu seuraavana aamuna) ja kuvat otan keittiössä, jossa on iso ikkuna heti takana. Tuo "takavalo" on siis suoraa ikkunasta tulevaa luonnonvaloa. Lisäksi ystäväni, joka ymmärtää hieman (lue huomattavasti) enemmän valokuvaamisesta kuin minä, sääti kameran asetuksia siten, että valoisuus on jo lähtökohtaisesti korkeampi kuin aiemmin. (Hänelle juuri tuskastelin valotuksesta). Pelkäämpä, että ilman tuota studion rakentamista ainoa mahdollisuus on valokuvata mahdollisuuksien mukaan päivänvalon aikaan, ei ollut minullakaan niksiä siihen :( Kannattaa myös katsoa josko sillä kameran valotusarvon säätämisellä saisi muutosta aikaan...

      Poista
    2. Kiitoksia vastauksesta :D Nämä syksyn ja talvet pimeät kelit tuottavat omat hankaluutensa varmaan kaikille vähänkään enemmän kuvaavilla bloggaajille ja kaikki vinkit ovat tervetulleita :) Ahaa, tuo aamuinen auringonvalo selittääkin tuon niin kauniin ja tasaisen "takavalon". Ajattelin, josko käytössäsi olisi ollut jonkinlainen salama, jolla saa aikaa tuollaisen luonnollisen näköisen valon.. Mutta siis tosi kivoja kuvia, ja hienoa, kun sait hyödynnettyä aamuauringon :) Nyt on jatkuvasti tosi hämärää ja ihan kuin aurinkokin uinuisi jossain ihan omissa sfääreissä. Kuvaushetket onkin melko vähissä, jos ja kun haluaa käyttää hyödykseen luonnonvaloa. Tänään oli pitkästä aikaa tosi kaunis päivä, mutta nyt ei löytynytkään kuvattavaa, vaan halusin höydyntää sen lasten kanssa ulkoillessa.

      Olen jo koittanut iso-lukujen säätämistä, mutta liian isoista isoista (heh, sanatemppuilua) tulee helposti rakeisia kuvia. Myös valotusajan säätämistä olen testaillut, mutta sen pitää olla tarpeeksi lyhyt, jotta kuvat eivät ehdi tärähtää, mutta kuitenkin tarpeeksi pitkä, jotta kuvat valottuvat tarpeeksi. Yleensä se ei hämärässä riitä. Yksi ajatus olisi tosiaan tehdä jonkinlainen kuvausstudio. Hyvää paikkaa vaan on hankala löytää; kuvaussessiot ovat lasten takia tosi lyhyitä ja studion asentamiseen taitaisi mennä suurin osa ajasta..No mutta kiitos kuitenkin vastauksesta. Koskaan ei tiedä mitä toisten bloggaajien kulisseissa tapahtuu ja kiva saada hieman raotusta tilanteeseen. Oikein mukavaa syksyn jatkoa, vai onkohan nyt jo talvenalku. Joka tapauksessa leivontarikasta ja hauskaa loppuvuotta! :D

      Poista
    3. Olen ihan samaa mieltä kanssasi, nämä pimeät kelit tuottavat hieman vaikeuksia saada kuvat onnistumaan hyvin ja tuo on ihan tosi, että valotusaika vaikeuttaa terävän kuvan saamista. Ehkä yksi viidestä kuvastani ei ole tärähtänyt, jos yhtään isonnan valotusaikaa. Pitäisi varmaan investoida telineeseen, sillä käteni eivät tunnu kuvatessa olevan kovin vakaita :/ On kyllä harmi, että itsellänikin on melko mahdotonta saada kuvattua aina päivänvalon aikaan ja se kyllä näkyy sitten kuvissa...
      Tiedän muuten tuon tunteen, kun lasten kanssa kuvaa... Onpa kerran tai pari ehtineet pienet sormet napata kiinni leivonnaiseen, ennen kuin olen kuvia saanut napattua ja koko kuvaamisen ajan kuuluu vierestä joko saa äiti ottaa joko? =D
      Kiitos Suklaapossu, oikein mukavaa alkutalvea ja joulun odotusta sinullekkin!

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...