Välillä vähän muutakin, kuin kakkuja....
Perheessämme on tällä hetkellä kaksi koiraa, 7-vuotias Saksanpaimenkoira Maxi sekä 3 kk vanha havannankoira Luca. Maxi tuli meille 7 vuotta sitten perheemme ensimmäiseksi koiraksi ja tuolloin koirarodun valinta oli helppoa. Lapsesta asti olin ollut tekemisissä sakemannejen kanssa ja koska ne ovat maailman mahtavimpia koiria luonteeltaan, halusin sellaisen itsellenikin. Valitettavasti saksanpaimenkoiraa on aikojen saatossa jalostettu liikaa ja nyt näyttelylinjaiset sakemannit ovat monesti rakenteeltaan sellaisia, että luusto ja ranka eivät tahdo kestää. Myös muita perinnöllisiä sairauksia on tullut kuvioihin, kuten tietysti monella muullakin rodulla. Mikäli nyt ottaisin saksanpaimenkoiran, olisi se käyttölinjainen, ainakin osittain.
Nyt kun katselimme perheeseemme toista koiraa, oli valinta vaikeaa. Selasin netistä eri rotuja ja valinnan kirjo tuntui olevan valtava ja joka päivä löytyi jokin uusi ihana rotu. Lopulta olin tykästynyt muutamiin tiettyihin rotuihin niiden ominaisuuksien puolesta. Näitä rotuja olivat mm. Schapendoes, Havannankoira, Coton de tulear, Briard ja serra de airesinpaimenkoira. Havannankoiraan päädyimme ehkä sen pienen koon, kauniin ulkonäön, lapsiystävällisyyden sekä karvan irtoamisen vähyyden takia.
 |
| Maailman ihanin ja kiltein koira <3 |
 |
| Havannankoira Luca 3 kk |
 |
| Voiko olla söpömpää ? <3 |
Voih mikä ihana lauma!! ♥ Sakemannit on mullakin lähellä sydäntä. Haikein mielin kesällä luovuimme 9,5 vuotiaasta Jimistä, joka oli näyttelylinjainen. Luonteeltaan aivan ihana, mutta valitettavasti terveys ei oikein kestänyt menossa mukana. Nyt meillä on 75 % käyttölinjainen, 7 kk:n ikäinen saku uros. Toivotaan, että tällä kertaa olemme onnekkaampia koiran terveyden suhteen......
VastaaPoistaKiitos Nanne! Meillä on sama juttu, terveys ei oikein tahdo kestää. Vajaa vuosi sitten Maxi kävi läpi kaksi leikkausta, joilla hoidettiin perianaalifisteliaa (lähellä oli lopetus, kunnes sattui oikea lääkäri kohdalle). Kivulias ja pitkä toipuminen alkoi ja kun siitä sairaudesta päästiin, ei koiran jalat/ranka enää kestä liikkumista. Maailman mahtavin koira joutuu nyt katsomaan vierestä, kun pieni koira lähtee lenkille. Miten mielelläni ottaisinkaan tuon rakkaan lenkille mukaan, mutta en kestä katsoa sitä kipua joka koiralla on myöhemmin lenkiltä palattuamme. Lenkillä hän on menossa mukana, eikä kipuja tunnu olevan, mutta kotona liikkuminen on myöhemmin vaikeaa. Nyt alkaakin olla pikku hiljaa se aika kun joudumme miettimään, päästämmekö tuon ihanan ja lojaalin otuksen kivuttomille niityille kirmaamaan... =( Toivon totisesti, että teillä on nyt parempi onni koiranne suhteen. Uskoisin, että tuo käyttölinjaisuus on eduksi. Kävin pikaisesti vilkaisemassa blogissasi ja Viski näytti ihanalta! Toivon kaikkea hyvää teille ja taidanpa pitää teitä silmällä :)
Poista